Hyvästit

Pahinta on hyvästit. Niitä ei pääse pakoon ja ne haluaisi nopesti ohi "Heippa kulta, nähdään pian!". Mutta ei se mene niin helposti.

Onneksi voin hyvillä mielin lähteä, mikään selvittämätön asia ei jää odottamaan ja kaikki on muutenkin kunnossa. Voin luottaa läheisien tukeen sata prosenttisesti ja tiedän heidän pärjäävän. Omat lapset (kissat Jimi ja Janis, koira Elli) on parhaassa mahdollisessa paikassa, kotona Soffin kanssa. Heistä ei tarvitse murehtia.

Miten oma pääkoppa kestää? Kunhan pääsee lähtemään, niin helpottaa. Pääsee matkan huumaan ja niin paljon nähtävää ja koettavaa ettei ehdi murehtia.

Tärkein päämäärä on tulla ehjänä kotiin ja nähdä läheisimmät. Hehän ovat kuitenkin maailmassa tärkeintä ja joka ilta viimeisenä ajatuksissa! Mutta tehdään ensiksi se matka! :)