"Homo, homo, homo..."

Tarina yhdestä epäonnisesta päivästä, epäonnisen miehen kertomana.

Päivä alkaa mainiosti, herään 08:00 Sokos Hotel Pasilasta. Ellin (koiramme) näyttely edessä ja hellepäivä tulossa. Hotelliaamiainen maistuu, niin kun hotelliaamiaiset aina. Ei mitään epätavallista siis vielä. Näyttelytkin menee Elliltä hyvin ja lähdemme ajamaan kohti Vaasaa hyvissä ajoin. Yhdellä paussilla koko matka, ei vieläkään mitään erikoista.

Kotona odottaa sama kaatopaikka kuin lähtiessämmekin, muuttokuormat peittää kulkuväylät ja tavarat hukassa. Pieni päivitys sivistykseen koneelta ja murkinaa navan alle. Ei vieläkään mitään epäilyttävää.

Lähdemme Joksen, Sinkun (pikkusisko) ja Soffin (elämäntyö) kanssa katsomaan Sinkun löytämää mäkeä Sundomiin. Ensimmäinen lasku GPS taskussa ja huippunopeus 57 km/h, mäki on kohtalaisessa kunnossa, mutta nopeampi kuin Raippaluodon silta. Ensimmäisestä laskusta alkaakin tämän päivän murheet. Yritin laskun lopussa slaidata (liu'uttaa lautaa sivuttain) pysäyttääkseni vauhdin, mutta menetin tasapainon ja kyynärpää edellä asfalttiin. Ei mitään suurta, asfaltti-ihottumaa kyynärpäässä ja housuissa pieni reikä. No, laskut jatkui vielä tovin ja kaikki meni hyvin.

GPS taskuun ja menoksi. Kuva: Sinkku

Takaisin kotona, mietimme Joksen kanssa DH-laskujen järkevyyttä ennen matkaa, mitä jos loukkaannumme pahasti ja matkan teko kärsii tai jopa pitää perua vakavan tapaturman sattuessa. Ehkä parempi vain lasketella rennosti ja nauttia kesäisestä säästä.

Lähdettiin uudelleen potkimaan samalla jengillä rantaan. Ei päästy kovin kauas kun powerslide 180 yritykseni epäonnistui ja tuloksena oli Dervish vedessä. Ei auttanut kun lähteä kalastamaan uppoavaa lautaa. Potkin loppumatkan kotiin paljain jaloin. Erittäin rentouttavaa jaloille, tuulenvire varpaiden välissä voittaa raskaat hikiset kengät.

Aarre syvyyksissä, kalastaja työssään. Kuva: Sinkku

Takaisin kotona, avaan kaikki kahdeksan laakeria, puhdistan, öljyän ja takaisin kiinni. Tässä vaiheessa olisi ollut jo viisasta jäädä kotiin, mutta päätettiin vielä kerran, samalla jengillä lähteä hakemaan toiselle reissumiehelle ruokaa.

Istuessamme McDonaldsin pöydässä, Jokse huomaa Evo-laudan laakerin kannen kiinnikkeen olevan irronnut ja laakerin kansi repsottaa avonaisena. Kotona, kun puhdistin Dervishin laakereita, Soffi oli juuri sanonut löytäneensä yhden laakerin kannen kiinnikkeen (pieni ympyrä rautalanka) lattialta ja vieneen sen roskiin. Nyt selvisi, mistä laakerista se oli irronnut. Annoin Soffin kuitenkin potkia takaisin kotiin, olihan sillä laakerilla potkittu jo ties kuinka monta päivää, huomaamatta koko tapahtumaa.

Potkittiin kadulla kotia kohti, kun yhdessä risteyksessä BMW ajaa rinnalle ikkuna auki ja nuoren miehen pää sanoo rauhallisella äänellä, katsoen suoraan silmiini "Homo, homo, homo...". En tuntenut kyseistä ihmistä, saati sitten ikinä nähnytkään häntä. Tässä vaiheessa päätin pysyä loppuillan kotona, tekemättä mitään. Otin riskin ja tässä kirjoitan tarinaa onnistuen siinä.

Mitä siis tästä epäonnisesta päivästä opimme?
1. Älä telo itseäsi ennen matkaa.
2. Käytä myös muita suojia, kuin kypärä ja hanskat.
3. Älä temppuile laudalla niin, että se lentää veteen.
4. Olen parempi laakereiden avaaja.
5. Tarkista laudan kunto jokaisen päivän jälkeen.
6. Niin, mitä tuosta BMW-miehestä nyt sitten opin?