Mahtava idea paljastuikin huonoksi ideaksi

Pimeyden rajalla

Lähdettiin polkemaan kohti Raippaluotoa n. kello 01:20. Kylmyys tuli heti 100 metrin jälkeen, onneksi oltiin otettu kunnolla vaatetta. Alkumatka sujui hyvin, hyvät asfaltit ensimmäiset 4 kilometriä kaupungissa. Katuvalot valaisi, mutta varjokohdissa ei sitten nähnyt mitään tien koloja ja muutaman kerran tuli melkein kaaduttua.

Kun helppo osuus oli takana, alkoi n. 8 kilometrin maantie metsäosuus itse sillalle. Pimeys tuli ja se oli tosi pimeää. Onneksi mulla oli otsalamppu, jonka valossa potkittiin kohti siltaa. Kummalliset äänet metsässä ei ainakaan helpottanut potkimista. Satunnaisten autojen valot häikäisi ja välillä käytiin reunalla.

Kun vihdoin päästiin Raippaluodon sillalle, kapuaminen päälle oli yhtä tuskaa. Onneksi ei tuullut kuin 6 m/s, mutta sekin tuntui ikävästi. Sillan päältä lasku oli tietenkin helppoa, mitä nyt tosi varovasti piti mennä, ettei vahingossakaan kaadu 14 kilon rinkan kanssa. Pidettiin pieni tauko sillan jälkeen, lämmintä päälle ja hieman syötävää naamaan. Takaisin potkimaan.

Potkittiin n. 9 kilometriä vielä eteenpäin ja jossain vaiheessa tajuttiin, ettei tässä ole mitään järkeä. Pimeyden takia, ei nähnyt mitään hyvää telttapaikkaa, eikä ihan summissaan uskaltanut lähteä telttaa pystyttämään. 25 kilometrin jälkeen olo oli vielä suht hyvä ja päätettiin lähteä takaisin. Raippaluodon sillalle pienelle yöpalalle ja siitä lähti tuskalliset 18 kilometriä takaisin kotiin. Jaloissa tuntui pahalta, väsymys tuntui ihan kaikkialla. Onneksi aamu sarasti ja saimme potkia loppumatkan valoisalla. Enää ei ollut paljon juteltavaa, kumpikin toivoi vaan pääsevänsä nopeasti oman peiton alle, lämpimään, nukkumaan.

Metsäosuus oli pelkkää tuskaa, ei tiennyt yhtään missä oltiin, mutta kun ensimmäiset Gerbyn valot näkyivät, tuli fiilis, että ehkä tästä selvittiin. Kotiin päästiin n. 06:25. Potkimista tuli yhteensä n. 50 kilometriä ja aikaa itse potkimiseen käytettiin n. 4,5 tuntia.

Johtopäätös, reissu kannatti tehdä. Hauskaa oli, vaikka loppumatkasta sattui. Tämä nyt oli ihan äärimmäinen esimerkki siitä, mitä Tanskassa tulee olemaan. Siellä voimme potkia 50 kilometriä päivässä, mutta se on jaettu koko päivälle, nyt potkittiin melkein koko ajan. Itseluottamus kasvoi, Tanska onnistuu. Ehkä muutamme hieman matkareittiä, 700 kilometriä tuntuu tosi vähältä, 30 kilometriä päivässä on minimimatka.