maanantai 12. huhtikuuta 2010

Kerran partiolainen, tänne yksi partiolainen


Noniin, alkaa olla kadut ja nurmikot jo niin kuivia ja puhtaita, että tänään päästiin koekasaamaan teltta. Kuulemma, teltta on helpoin kasata yksin, otetaan vaan päädystä kiinni ja juostaan, teltan pitäisi pystyttyä suorastaan itsestään. No, eipä mennyt niin kuin elokuvissa tai edes sarjoissa. Pitkät tukikepit piti liukua hyvin paikoilleen, mutta niiden kanssa saatiin miekkailla, mutta kyllä me siitä teltta saatiin.

Itse teltta näyttää hyvältä ja oli täydellisen kokoinen meidän tarpeisiin, hyvä tilava eteinen, jossa sateisina päiviä voi keitellä ruokaa ja tavaroille hyvät tilat. Makuuhuone taas on tarpeeksi leveä, että kaksi miestä mahtuu hyvin vierekkäin nukkumaan ilman, että tarvii nukkua toisissa kiinni. Teki mieli jäädä sinne jo nukkumaan, mutta ehkä se olisi ollut hieman kummaa, jos me oltaisi kerrostalon pihalla nukuttu teltassa? Pitää joku viikonloppu tehdä se pidempi reissu johonkin ja testata teltan nukkumisolosuhteet.

Eiköhän teltan kasaamiseen ja purkamiseen tule aika hyvä rutiini 40 telttayön aikana. Ja vaikka nyt on kova hinku jo lähteä telttailemaan, niin eiköhän jossain vaiheessa tule ikävä omaan ihanaan sänkyyn.

Tänään taas ollut tosi hieno päivä ja ollaan oltu monta tuntia ulkona. Käytiin yliopiston rannassa treenaamassa jo tutuiksi tulleita "Näillä-tempuilla-valloitetaan-Tanska" -temppuja. Saisi kaupunki vaan ryhdistäytyä putsaamaan kaikki jalkakäytävät hiekoista, niin ei tarvi autotiellä potkia. Niin joo, eilen hajonnut laakeri toimi kuin sika pienenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti